Katselen kasvoja

Katselen kasvoja
ihania
mitä näenkään
kasvoista rakkaista
kaipaan kasvoja
sinua

rakkaus kasvosiko kaunistaa
sisukset puhdistaa
hymy kirkastaa
jakaa valoaan
ilo ei kaikkoa konsanaan
suudelman haluaisin antaa
voisi meidät pilviin asti kantaa

pälyilinkin kerran pilviä
luulin näkeväni näkyjä
näin pilvissä soturin
luulin että uneksin
saattoi olla isäni

sitten näin pilvissä sikiöitä
heiluttivat jäseniään
olivat kuin oikeita vauvoja
mietin heti
ollaanko niiden vanhempia

pilvet kiertää maailmaa
välissä on ilmaa vain
sieltä meitä ehkä seurataan
elämäämme tarkkaillaan

ymmärsin
kun niihin nimeni kirjoitin
toisella kerralla nimi luetaan
kamalaa
jos nimi sattuu puuttumaan

onko silloin liian myöhäistä
kun nimi puuttuu
niin se puuttuu
mitään ei mahdeta
vaikka kuinka olisi silloin tahtoa

kun täältä kerran lähdetään
niin äiti maahan haudataan
sinne jätetään maattumaan

äiti on käsite
jota maailmassa kannat mukana
todella ei ole olemassa

Isä kuitenkin aina olemassa on
ei ole kasvoton
et siis ole koditon

Isä ympärilläsi ilmana
koko ajan on
takiamme on onneton

kun ilmaa kosketat
niin Isääsi hapuat
hän taivaassa on
välissä maan ja taivaan
vain ilmaa on
älä siis ole onneton

äitiä mies matkamuistona sydämessään kantaa saa
eräänä päivänä joku Eeva sen paikan valloittaa
omakseen saa

vain yhdessä mies ja nainen
ihminen on
jos miehen sydämessä kaksi naista asustaa
niin tilansa on kamala
todella hankala
onneton

2003 / 12.11.2015