Tyhjä sieluni maisema

Sieluni maisema
tyhjä
ääretön
kuin valtatie
joka kauas vie
sen varrella seison
ilman matkatavaroita
köyhänä
missään ei ketään
missä nuo kaikki muut

valtatien päässä epäröin
olenko jättänyt kaiken taakseni
jälkeeni
jo kauan sitten
eikä kukaan tavoita
olenko viimeisenä paikalla
kaikki muut jo perillä

samantekevää
tähti nousee taivaalle
maan ylle
kulkee edelläni
näyttää tietä valollaan
osoittaa reunaa
valokeilallaan
etten jalkaani satuttaisi
valtatien yössä

yössä
pimeässä
katson yhä
valtatietä eteenpäin
on aivan hiljaista
millään ei ole merkitystä
seison tien varrella
ilman tavaraa
aivan tyhjänä
vain riistetty elämä painaa sydäntä

vain riistetty elämä painaa sydäntä
muuten aivan tyhjänä
aivan tyhjänä
mikä loistaa taivaalla
valaisten minua
niin kirkkaana tähtenä
uutena
raikkaana
syttyvänä
iltatähtenä

1998 / 06.11.2015